Mantelipentu
Soturinimi: Manteliusva
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Myrskyklaani
Asema: Pentu
Tuleva mestari: Tyrnisade
Ropettaja: Zare
Kp: 46
Ulkonäkö: Manteliusva on pohjaväriltään kermanvaalea naaras, jonka turkissa on paksulti klassista tabbykuviota, väriltään haalean suklaanruskeaa. Hänellä on vitivalkoinen vatsa, rinta ja kuononvarsi. Manteliusvan leuka, korvanreunat, hännänpää sekä oikea etutassu ovat tummanruskeat. Hempeän vaaleanpunainen nenänpää sekä anturat. Naaras on aavistuksen normaalia pienikokoisempi ja hyvin siro. Hänen turkkinsa on hieman lyhyttä pidempää, ja hänen häntänsä on tuuhea ja pitkäkarvainen. Manteliusvan silmät ovat sokeuden vuoksi sumeat, väriltään hieman liilaan vivahtavat orvokinsiniset. Naaraan kuonossa on monia pieniä naarmuja, sillä hän törmäilee usein edessään oleviin asioihin.
Luonne: Manteliusva on hyvätapainen, ystävällinen ja kaikin tavoin pidettävä persoona. Hän pitää lähtökohtaisesti kaikkia ystävinään, eikä ole lainkaan pitkävihainen. Manteliusvaa on oikeastaan hyvin vaikea saada suuttumaan tai edes ärsyyntymään lainkaan. Naaras on myös todella hyvä kuuntelija, eikä ole itse kovin puhelias. Sokeudestaan johtuen hän on alitajuisen varovainen muiden seurassa, sillä häntä ollaan pienestä pitäen säälitty ja vähäteltykin sokeutensa vuoksi. Siskonsa Omenatassun seurassa Manteliusva kuitenkin uskaltautuu olemaan rennompi, sillä Omenatassu ei kohtele häntä millään tavalla ‘erityisesti’. Tästä johtuen sisaruskaksikko onkin usein ongelmissa Omenatassun johdattaessa Manteliusvan mukaan seikkailuihinsa. Manteliusvalla on vakaa usko Tähtiklaaniin, eikä hän koe sokeutensa olevan ‘rangaistus’ mistään.
Menneisyys: Syntyi Myrskyklaaniin Aurinkokajolle ja Vaahterasumulle. Läheinen siskonsa Omenapennun kanssa.
Lähisuku:
Emo: Aurinkokajo
Isä: Vaahterasumu
Sisarukset: Omenapentu
Emon isä: Setriviiksi
Emon emo: Talvioturkki
Isän isä: Virheaskel
Isän emo: Punasydän
Muuta: Manteliusva on täysin sokea syntymästä alkaen. Tästä huolimatta hän kouluttautuu soturiksi normaalisti.
Sokeudestaan johtuen Manteliusvan muut aistit, etenkin kuulo, ovat todella tarkat. Pentu- ja oppilasaikanaan hänen oli haastavaa tottua koviin ääniin ja hälinään, sillä ne vievät hänen huomionsa muista aisteista ja aiheuttavat hänelle 'irtonaisen' ja ahdistavan olon.