Leimusiipi
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Myrskyklaani
Asema: Soturi (väliaikainen varapäällikkö)
Oppilas: Paahdetassu
Koulutetut oppilaat: Mustikkakuura
Entinen mestari: Aurinkokajo
Ropettaja: Zare
Kp: 2508
Ulkonäkö: Leimusiipi on normaalikokoinen, hyvin solakka ja sopusuhtainen naaras. Hänen turkkinsa on pääosin oranssitabbya, ennemmin kellertävää kuin punertavaa. Väri on hieman voimakkaampaa kyljissä, mutta haaleampaa kasvoissa ja jaloissa. Naaraan kuononympärys, nenänvarsi, rinta, vatsa ja hännänkärki ovat valkoiset. Valkoista väriä ulottuu vasemmalla puolella kylkeen ja hieman selkäänkin lavan kohdalla ja sen takana. Leimusiiven turkki on lyhyttä ja hieman karkeaa, eikä se takkuunnu helposti. Naaras pitää sen moitteettomassa kunnossa.
Voimakkaat, metsästämiseen ja juoksemiseen soveltuneet lihakset näkyvät hieman turkin alta erityisesti jaloissa, mutta erityisen lihaksikkaalta Leimusiipi ei vaikuta. Kynnet ovat normaalin pituiset ja kaarevat, ja niillä saa hyvän otteen saaliseläimestä – tai tarvittaessa vihollisklaanilaisestakin. Omaa naaraaksi yllättävän vahvat leuat, joiden otteesta riista ei kovin helposti pääse karkuun. Nenänpää on hennon vaaleanpunainen, samoin kuin pehmeät polkuanturat.
Silmät ovat kirkkaassa valossa taivaansiniset, mutta useimmiten taittuvat enemmänkin orvokinsiniseen; hieman hämärässä valaistuksessa hänen silmiensä väri täsmää täysin hänen isoemonsa Talvioturkin silmien kanssa. Niistä näkee hyvin tunteet, eikä Leimusiipi edes yritä valehdella tai peitellä tunteitaan. Hieman välinpitämättömän luonteensa vuoksi silmistä ei näe usein muuta kuin tylsistymisen.
Kuonon yli oikean silmän alta vasemman silmän alle kulkee kapea arpi, jonka naaras sai Kärppäviillolta kaksikon keskenäisessä kahinassa. Rintakehästä vatsaan kulkee syviä arpia, jotka menevät aivan vasemman etujalan vierestä. Tämän vuoksi Leimusiiven liikkeet saattavat olla hieman kankeita kovimpina pakkaspäivinä, kun kylmä saa vanhat arvet vihlomaan ja tekee kävelystä vaikeaa.
Luonne: Leimusiipi on ollut aina jokseenkin vakava, sarkasmiin ja kyynisyyteen taipuvainen kissa. Nuorempana hän oli rennompi ja sosiaalisempi, mutta nykyään hän on karaistunut niin, ettei hänestä saa helpolla naurua tai edes kehräystä irti. Leimusiiven luonne on ottanut eniten kolausta hänen entisen kumppaninsa Kalliotaivaan petoksesta, sekä hänen ystäviensä Mesikukan ja Sulkamyrskyn "petoksesta" - Kalliotaivas petti Leimusiipeä tämän parhaan ystävän Valomyrskyn kanssa, jolloin Leimusiiveltä meni luotto rakkauteen ja kolleihin. Vain hieman myöhemmin paljastui, että Mesikukalla on kumppani toisessa klaanissa, ja Sulkamyrsky oli pitänyt tämän salaisuuden klaanilta. Koska soturilaki on Leimusiivelle kaikki kaikessa, meni naaraalta luottamus sekä Mesikukkaan että Sulkamyrskyyn. Vaikka suhde Sulkamyrskyyn onkin korjautunut ja kaksikko on jälleen parhaita ystäviä keskenään, ei Leimusiipi ole yhtä rento luonne kuin ennen. Hän pitää etäisyyttä kissoihin, joita ei tunne kunnolla, ja pitää ystäväpiirinsä pienenä. Vieraita kohtaan Leimusiipi on sangen kylmän ja välinpitämättömän oloinen.
Leimusiipi on jokseenkin lyhytpinnainen ja äkkipikainen, muttei pitkävihaista tyyppiä - ellei sille todella ole tarvetta. Naaras ei ole pää pilvissä kulkevaa tyyppiä, vaan on armoton realisti. Onneksi häneltä löytyy myös tilannetajua, joten naaras ei aina sano näkemyksiään päin toisten naamaa. Hänen kasvoiltaan kuitenkin näkee hyvin, jos hän on jostain eri mieltä tai ei ole kiinnostunut aiheesta. Klaanin hierarkia on Leimusiivelle tärkeä, eikä hän koskaan halventaisi klaanin vanhempia jäseniä tai johtoporrasta. Nuorempiaan naaras taasen pomottaa hyvinkin herkästi, mutta pennuille hän näyttää emollisen puolensa. Todella tiukka ja tarkka mestari, muttei kuitenkaan kiusaa oppilaitaan liikaa.
Omistautuu täysin klaanilleen ja myös läheisilleen, mutta klaani tulee aina ensimmäisenä: Jos Leimusiiven on valittava klaanin ja perheensä väliltä, hän valitsee epäilemättä klaanin. Tämä ei tarkoita, etteikö naaras välittäisi läheisistään: hän on kuuliainen tytär, rakastava kumppani ja huolehtivainen emo, mutta klaani on Leimusiiven jokaisen teon ja liikkeen perusta, eikä hän ikinä hylkäisi sitä. Tämä näkemys vain vahvistuu pettymyksien ja ikävien kokemusten myötä. Ajan myötä naaraan ympärille on kasvanut karaistunut kuori, eikä hän aina näytä tunteitaan vaan heittäytyy helposti työnarkomaaniksi, jos häntä vaivaa jokin. Oman klaaninsa ohella Tähtiklaani on Leimusiivelle kaikki kaikessa, eikä hän katso hyvällä soturilain rikkomista. Naaras ei välitä siitä, millaisena muut kissat hänet näkevät: hän elää klaaniaan varten, ja näin ollen on myös aikamoinen ”vasikka” soturilain vastaisia salaisuuksia koskien. Kaksinaamainen hän ei kuitenkaan ole: Leimusiipi ilmoittaa suoraan päin naamaa, jos ei ole tyytyväinen jonkun käytökseen ja on aikeissa kertoa asiasta päällikölle. Hän ei petä lupauksiaan kuin pakkotilanteissa (esimerkiksi kissan henkeä uhkaavat tilanteet). ”Harmittomat” ja soturilain mukaiset salaisuudet Leimusiipi kuitenkin pitää, eikä hän ole laisinkaan lipsauttelevaa sorttia.
Menneisyys: Syntyi Myrskyklaaniin uusilla metsäreviireillä, eikä näin ollen tiedä millaista järvellä asuminen oli. Leimusiivellä oli kaksi sisarusta, Tervapentu ja Pihkatassu. Tervapentu kuitenkin menehtyi kuolonkuumeeseen yhdessä Sinisydämen kanssa. Pihkatassu puolestaan jäi puuman kynsiin oppilasikäisenä, ja Pyökkiturkki menehtyi tähtirikkoon Leimusiiven ollessa soturi-ikäinen. Tautien tarttuvuuden vuoksi Leimusiipi ei saanut tilaisuutta valvoa Tervapennun, Sinisydämen ja Pyökkiturkin vierellä, ja Pihkatassun ruumiin puuma vei mukanaan. Leimusiipi tuntee yhä tänäkin päivänä, ettei saanut hyvästellä läheisiään kunnolla, ja hän ikävöi heitä syvästi.
Juurikin menetykset ovat muovanneet Leimusiiven persoonaa, eikä hän varmaan oppilaana olisi koskaan uskonut päätyvänsä usean orvoksi jääneen pennun kasvattivanhemmaksi. Kuitenkin, menetettyään Vaistopennun ja Vahveropennun traumaattisella tavalla käärmeenpuremalle, on kuin Leimusiivelle olisi jäänyt sisimpäänsä tyhjä aukko, joka vaatii täyttämistä koko ajan. Tämä kiteytyy Leimusiivellä hyvin vahvaksi emonvaistoksi ja huolenpidon tarpeeksi, eikä hän yksinkertaisesti voi jättää apua tarvitsevaa pentua pulaan. Tunne on vain vahvistunut kun hän menetti toisestakin pentueestaan kaksi pentua. Leimusiipi rakastaa jokaista kasvattiaan kuin omaansa, ja ikävöi heistä jo Tähtiklaaniin liittyneitä koko sydämellään.
Kun paljastui, että Leimusiiven pentujen isä Kalliotaivas oli pettänyt häntä Leimusiiven parhaan ystävän Valomyrskyn kanssa, oli Leimusiiven elämältä mennä pohja. Hänen kykynsä luottaa muihin otti vahvan kolauksen, eikä se ole palautunut entiselleen vielä tänäkään päivänä. Leimusiipi katkaisi välinsä Kalliotaivaaseen ja lopulta monien mutkien kautta kieltäytyi kokonaan olemasta hänen kanssaan tekemisissä. Valomyrsky ja Kalliotaivas saivat pentuja, Leimusiiven kasvattaessa toisen pentueensa yksin. Valomyrskyn ja Kalliotaivaan tyttärestä, Paahdetassusta, tuli Leimusiiven oppilas, mistä Leimusiipi itse oli hyvin yllättynyt ja hieman katkerakin. Hänellä kesti pitkään, ennen kuin hän kykeni katsomaan oppilastaan yksilönä, ei vain Kalliotaivaan petoksen tuloksena. Tämä opetti omalla tavallaan Leimusiivelle paljon, ja nykyään naaras on kokemuksesta lähinnä kiitollinen.
Kalliotaivaan kuollessa valkoyskään Leimusiipi oli uuden, hämmentävän asian äärellä: Hän tajusi, ettei muistanut entisen kumppaninsa kasvoja lainkaan. Hän oli sulkenut Kalliotaivaan elämästään niin täydellisesti, ettei hän kyennyt muistamaan hänen kasvojaan eikä heidän yhteisiä muistojaan. Kalliotaivas oli hänelle vain yksi soturi muiden joukossa. Leimusiipi ei tiennyt, oliko tämä hyvä asia vai ei - häntä tietyllä tavalla pelotti se, että hän kykeni noin vain unohtamaan, miltä hänen pentujensa isä näytti ja miltä tämän ääni kuullosti. Toisaalta tieto toi hänelle myös lohtua tulevaan: jos kukaan enää koskaan loukkaisi häntä samalla tavoin kuin Kalliotaivas oli tehnyt, kykeni hän todistetusti unohtamaan kyseisen kissan. Hän kykeni nyt entistä paremmin omistautumaan vain ja ainoastaan klaanilleen.
Lähisuku:
Tyttäret: Korentovälke, Vahveropentu (Tähtiklaani), Nietospentu (Tähtiklaani)
Pojat: Vaistopentu (Tähtiklaani), Aroroihu, Härmäpentu (nyk. Myrskypentu, Tuuliklaani)
Kasvatit: Unikkotassu (Tähtiklaani), Villakkomyrsky (Tähtiklaani), Aroniataivas (Tähtiklaani), Hillamyrsky, Tyrnisade, Mustikkakuura, Vanamotuli, Pitkäloikka, Pisamapentu, Seljapentu, Kiurupentu
Emo: Sinisydän (Tähtiklaani)
Isä: Pyökkiturkki (Tähtiklaani)
Sisarukset: Tervapentu (Tähtiklaani) ja Pihkatassu (Tähtiklaani)
Emonemo: Kipinämyrsky (Tähtiklaani)
Emonisä: Varjokynsi (Tähtiklaani)
Isänemo: Talvioturkki (Tähtiklaani)
Isänisä: Setriviiksi (Tähtiklaani)
Tädit: Liljavälke (Tähtiklaani), Aurinkokajo, Hietatuuli (Tähtiklaani)
Sedät ja enot: Haukkapolte (Tähtiklaani), Leijonakynsi (Tähtiklaani), Niemiviiksi (Tähtiklaani), Liekkiraita (Tähtiklaani)
Serkut: Niemiturkki (Tähtiklaani), Tyräkkipentu (Tähtiklaani), Savipentu (Tähtiklaani), Virtapentu (Tähtiklaani), Kyyneltassu (Tähtiklaani), Kauriinloikka (Tähtiklaani), Tiikeripentu (Tähtiklaani), Kuurapentu (Tähtiklaani), Korppihäntä (Pimeyden metsä), Susiturkki (Tähtiklaani)
Muuta: Leimusiipi on todella hyvä metsästäjä, ja sen näkeekin jo hänen rakenteestaan. Naaraan paluuseen tyhjin tassuin metsältä vaadittaisiin jo todellinen luonnonmullistus, sillä taidot yhdistettyinä periksiantamattomaan mutta kärsivälliseen luonteeseen tekevät Leimusiivestä melkein erehtymättömän saalistajan. Taisteluissa ei ole kovin kummoinen vastustaja, jos sattuu törmäämään määrätietoiseen viholliseen. Muussa tapauksessa naaras saa vastustajansa hätyyteltyä pois temperamenttisilla iskuillaan, sillä hän osaa vaikuttaa taitavalta taistelijalta vaikkei sitä olekaan.
Toiveet: Päästä korkeaan asemaan klaanissa.
© 2023 by NOMAD ON THE ROAD. Proudly created with Wix.com